Nyt on sitten tämäkin tekniikka haltuun otettu. Ohjeen kertaalleen luettuani en ymmärtänyt tuon taivaallista. Siispä lanka ja koukku kätösiin ja ei kuin opettelemaan. Hieman jo itseänikin alkoi hymyilyttämään "lukihäiriöni". Ainoa vaikeus oli sovittaa käsiala omistamaani liian pieneen koukkuun (4 1/2). Lopussa kiitos seisoo - kyllä näistä ihan LAPASET tuli.

88 lappusta yhdistetty peitteeksi. Nyt joku tuumaa: " onpas se riemunkirjava. " Ei haittaa, niin pitää ollakin. En malttanut olla näyttämättä keskeneräistä. Hykerrellen ihastelen tätä aloitusta mennen tullen. Tykkään kuin hullu polkasta.



Vastarannan kiiski kun olen jätin  ohjeesta viimeistä edellisen kierroksen pois. Nimihän ei siitä silti miksikään muuttunut, peiton ilme hieman. Lappusetkin olen yhdistellyt sen mukaan mikä kulloinkin käteen on sattunut. Ilman mitään järjestystä.

Tua ehdotteli pohjaväriksi turkoosia. Sitä en voinut ajatellakaan sillä vanhin tyttäreni (turkoosi-hulluuden valtaama) olisi het varannut peiton itselleen.  Koetin useitakin värejä, mikään ei oikein tuntunut sopivan. Otin muutaman lappusen taskuun ja kipitin (siis klinkkasin) kauppaan katsomaan josko Novitan uusista langoista löytyis sopiva väri. Tuon vihreän bongatessani se olikin menoa eikä meininkiä.
Huvittavinta koko jutussa onkin se että olen aina vierastanut vaaleampia vihreän sävyjä. Intsu sitä joskus ehdottelikin. Ajattelin silloin: "no ei sitten ainakaan vihreää."  Vannomatta paras, näin siinä kävi. Kiitos Intsu .
Tässä riittää tekemistä vielä pitkäksi aikaa.